<$BlogRSDUrl$>

Tapio Myllyniemi ja muut muistelevat. Lastuja voi lähettää Lauri Kiviniemelle laki10@gmail.com

31.10.03

Kirstin kanssa olimme koulukortteeria Kuirinlahdessa, joka talo sijaitsee Kunnalliskodin tien varressa. Siksi hyvin tarkkaan muistan, kun Kunnalliskodin talonmies hevosella ajoi metrisiä halkoja Keskuskansakoululle. Muistanet, minkälaiset olivat siihen aikaan hevosen vetämät parireet. Niihin oli pitkittäin yleensä kuljetuksissa pinottuna neljä kasaa, joissa jokaisessa oli kuutio metrisiä halkoja. Talonmiehen apurina oli vakimäärä, kaksi asukkia, jotka istuivat kuorman päällä, hänen takanaan. Halkokuormansa he silloin varastoivat pinoihin sille puolen koulua, jonka pihan takana oli silloisen eläinlääkärin talo.

30.10.03

Västanfjärdissä ma 27 10 2003

Laurille

Menin kirkkoon sunnuntaina totuttuun tapaan. Eteeni istuutui hoikka neitonen, jolla oli pitkä hame yllään. Kun kirkonmenon kestäessä noustiin seisomaan ja kun edessäni seisomaan nousi myös neitokainen, havaitsin hänen hameensa jääneen pyllynkoroon. Harmittelin hänen puolestaan, mutta mitä tehdä? Tempaisin lopulta hameesta ja sain sen vapautumaan.
Viikolla kerroin tapahtumasta kaverilleni. Seuraavana sunnuntaina menin kaverini kanssa kirkkoon ja kuinka ollakkaan. Sama neitokainen ja samassa hameessa istuutui meidän eteemme.
Kun kirkon palvelu eteni, nousimme jälleen seisomaan. Samalla tavalla taasen, hame jäi tytöltä pyllynkoroon. Kaverini vilkaisi minua ja samassa nyppäsi hameesta, vapauttaen tämän. Minua harmitti tämä vietävästi. Senpä vuoksi tökkäsin kämmensyrjällä hameen takaisin sinne pyllynkoroon.


Toisen kerran lisää: Tapio

29.10.03

Salossa, pe 24 10 2003

Laurille (Lauri Kiviniemi laki@meitsi.net)

Kirjoittelen Sinulle kaikenlaista. Toimintoni ovat kuitenkin johdonmukaiset, että en mitään satuja tule, enkä halua riimitellä, vaan kaiken toteutan muistini ja totuuteni mukaisesti.
Sinä voit käyttää kirjoituksiani, johdantoihin uuteen ajatteluun, tai vanhan virittelyyn. Sillä ei ole väliä, vaikka nettiin töksäytät. Kuten huomaat, niin minulla on seurustelun tarve.
Jokaisella ihmisellä on, kuin "pelukoppa" ja kun sitä penkasee, tulee monta kokemusta esiin, josta voi ja haluaa kaverille kertoa. Ja hyvä näin, koska ihmisen viisaus on omissa kokemuksissa. Mitä kirjasta lukee, se on vanhaa viisautta.
Isälleni joskus sanoin, että en minä osaa sitä tehdä. Isä korotti ääntään ja sanoi: "Poikani, kaiken sen, minkä ihminen on tehnyt, sen myös sinä osaat tehdä. Ei puutu kuin rohkeutta. Ei mikään työ ole paha, kun vain aloittaa sen ja tekee, niin se onnistuu, vaikkakin olisi ennakkoon vaikean tuntuinen." Sanoi myöskin, että ihminen on sitä viisaampi, mitä enemmän ja laajemmin hänellä on kokemusta eri työtehtävistä ja aloilta. Olen yrittänyt sitä pitää ohjenuorana ja kartuttaa tietoani, sekä taitoani. Samalla olen oppinut ymmärtämään sen, miten miespolvien ajan, on kunnioitettu vanhuksia. Heillä on se korvaamaton tietämys asioista, joka on kirjoihin kirjaamaton ja jokaisella, mitä monipuolisin. Ei niin resuista, huonoissa oloissa elänyttä henkilöä ole, ettei hänellä olisi tietämys valtaisa. Tämän kaiken kun pystyisi tallentamaan, se olisi ääretön rikkaus.

Nyt eläkepäivillä, olen mielenkiinnolla perehtynyt enenevässä määrin perinteisiin ammatteihin, joita olen kunnioittanut. Kaksi vuotta asuskelin Norjan puolella Finnmarkin läänissä ja tutustuin kveenien asuinalueisiin.
Raja-Jooseppi, jonka nimen mukaan on rajanylityspaikka Ivalossa, oli minun papan veli. Siis isoisäni veli. Tulen tästä Sinulle tarkemmin joskus selvittämään kirjoituksin.



Tapio

This page is powered by Blogger. Isn't yours?